Kiinnitys Seinäjoen Kaupunginteatteriin
22.01.2012
Olen kiinnityksellä Seinäjoen Kaupunginteatterissa kaudella 2011-12. Olen mukana kahdessa näytelmässä: Vampyyrien tanssi ja Täti ja Minä.
Vampyyrien tanssi on alunalkaen saksan kielellä esitetty musikaali, jonka Pohjoismainen ensi-ilta oli Seinäjoella syyskuussa 2011. Esitys on huikea spektaakkeli, jossa kuullaan hienoja solisteja, nähdään huikaisevaa tanssia ja koko ensemblen riemukasta heittäytymistä. Esitän Herbertiä, kreivi von Krolockin homoseksuaalia poikaa, joka on kiinnostunut Alfredin (Ville Salonen) puremisesta. Rinta rottingilla voin todeta olevani mukana ehkä kovatasoisimmista esityksistä koskaan. Polvioperaation vuoksi olin esityksestä pois reilun kuukauden ja näin musikaalin katsomosta käsin ja olin aivan myyty. Esitykset loppuvat maaliskuussa 2012 ja näytökset alkavat olla loppuunmyytyjä. Kiiruhtakaa!
Täti ja minä on kanadalaisen Morris Panychin hulvaton musta komedia varhaisessa keski-iässä olevasta miehestä, joka saapuu vanhan ja kuolevan tätinsä -ainoan sukulaisensa- luo kolmenkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen. Roisi komedia kallistuu lopulta melodraamaksi, kun alkuasetelmat heittävät häränpyllyä. Tädin ja minän Minä on roolina haaste, jollaisia saa kerran kymmenessä vuodessa. Minä on rosoinen, monisärmäinen hahmo, joka on äänessä vajaan kaksi tuntia 2:20 kestävässä esityksessä. Vastanäyttelijäni on nukke, jota nukettaa Eija-Irmeli Lahti.
Vampyyri:
Olen kahdesti Vampyyrin tanssin nähnyt ja kolmas kerta on vielä edessä.
Joukon suoritus Herbertinä on aivan sanoinkuvaamattoman huikea. Mies elämänsä roolissa.
Ensimmäisen puoliajan odottaa malttamattomana milloin Herbert saapuu.
Ja kun se sitten tapahtuu, tuntuu, että koko esitys seisahtuu, Herbert ottaa kertaheitolla lavan haltuunsa.
Toisella puoliajalla Herbert esiintyy lavalla useammin.
Alfredin painajaisunikohtauksessa Herbert vetää mielettömän ”tankotanssin” vaaleanpunaisessa vyötärökorsetissaan.
Kryptakohtauksen kuuluisuus onkin Herbertin kääntyminen arkussaan, saaden aplodit ja bravoot!
Tanssikohtaus Alfredin kanssa ja lemmenkipeän Herbertin puremisyritys päättyy pakoon, sillä professori Abronius tulee huitomaan sateenvarjollaan.
Myös isossa tanssiaiskohtauksessa Herbert on edukseen kermanvärisessä puvussaan.
Lopputanssiaiskohtauksessa Herbertin vaatetus onkin mustat housut ja maiharit jalassa, päällä viinipunainen paitapusero ja vauhdikas rokki sujuu.
Kannattaa myös tutustua Eclipsisin sivuille joissa on paljon arvosteluja ja keskustelua Vampyyrien tanssi musikaalista niin Seinäjoelta kuin maailmaltakin. Sivuilla on luettavissa myös Joukon Herbert roolisuorituksesta.
Koko musikaali on todellakin huikean hieno. Suosittelen.
Minua viatonta sielua ei pelastanut mikään vampyyri Herbertiltä
Nyt hiljaa kuiskailen ja korvissani soi ”varro vain”…
♥♫♥♥♫♥♥♫♥♥♫♥♪♫•*¨*•.¸¸♥♪♫♪♥ ♪♫•*¨*•.¸¸♥
Täti & Minä ensi-ilta 31.12.11
Tällä tarinalla on suuri sydän <3
Täti ja Minä on mustaa huumoria ja mahdottomia ja yllätyksellisiä tilanteita täynnä, se toimii jännitysnäytelmän tavoin, miten tässä mahtaakaan käydä. Näytelmässä on sekä syvyyttä että kepeyttä.
Entäpä mitä tapahtuu kun odotukset eivät täyty? Kumman salaisuus on ratkaisevampi, kumpi onkaan riippuvaisempi toisesta, kumpi yllättää enemmän?
Näytelmässä käsitellään tabuja kuten yksinäisyyttä. Kemp eli Minä-hahmo on yksinäinen, kukaan ei kysele perään, täti on yksinäinen vanhus joka kaipaa seuraa, oikea täti tekee vielä yksinäisemmän kuoleman. Näytelmässä tulee hyvin esille saattohoidon psyykkinen rankkuus.
Kempin väsyminen pitkittyneeseen saattohoitoon ja sen ympärille rakennettua tarinaa seuraa välillä jännittyneestikin. Kemp katselee ikkunasta ja kertoo tädille kommentteja vastapäisen talon ja kadun tapahtumista. Vuodenajat vaihtuvat.
Lavastus kuvaa todella hyvin kotona tapahtuvaa saattohoitoa ja kotihoitoa, joka yleensä tapahtuukin vain yhdessä huoneessa.
Näytelmässä tulee käsiteltyä myös seksuaalisuutta, lapsuusperheen traumoja, alkoholismia ja mielenterveysongelmia. Niitä käsitellään älykkäästi huumorin kautta, saaden yleisö nauramaan.
Näytelmä on hyvin ajankohtainen.
Minän eli Kempin roolin suoritus on loistava. Minän täytyy muistaa repliikkejä ihan kahden edestä. Rooli on hyvin rakennettu kokonaisuus.
Jouko monipuolisena näyttelijänä on todellakin laittanut itsensä likoon tehdessään tämän roolin. Näytelmässä kuullaan laulua ja kielitaitoisena sieltä tulee niin ruotsia, ranskaa kuin englantiakin repliikeissä. Pinkki teema tästäkin roolista löytyy.
Nukke tätinä on mielestämme todella hyvä ratkaisu, nukettaja toimii hienovaraisesti antaen Kempin roolille tilaa.
Lapsinäyttelijä on herttainen ja osaa ottaa kaiken irti aplodeissa.
Vahtimestari Jukan loppuhuipennus lausua korttimme runo ääneen oli todellinen yllätys.
Ehdottomasti menen vielä loppukeväästä uudelleen katsomaan.